Humu on aika touhukas pentu ja omistajat ei osaa toimia. Pennun talossa oloon ei meinaa tottua, lähinnä sen osaamattomuuteen ei meinaa tottua. Se vilistääkin ovesta rappukäytävään kun tulet kotiin, pissii ja kakkii sisälle, jos et tajua viedä ulos, koittaa repiä lahkeista ja syö kenkien mukana tulleita kiviä rouskutellen ja hampaat ja kivet hankautuessaan päästää maailman karseinta ääntä. Kaikenlisäksi Humu tuntuu olevan aika huono olemaan yksin, pentuportin takanakin oleminen on jonkinmoinen koettelemus, edes sen muutaman hetken kun teen jotain Hemin kanssa kahden. Humu ja Hemi mellakoi keskenään, tosin onneksi meno on rauhallisempaa kuin kasvattajan luona eikä Humu kimmastu enää niin herkästi mistä Hemi taas kimpaantuu ja kohta kuuluu pörinää!

Mutta ei voi olla hymyilemättä kun pentu simahtaa jalkojen juureen, ensin hamuilee muutaman kerran villasukkaa varovasti ja kohta on rauhallista ja pentu näyttää maailman suloisimmalta. Humu oppii myös käsittämättömän nopeasti asioita, tarjoaa tapaa jo muutaman toiston jälkeen! Tällä hetkellä ohjelmistoon kuuluu häkkiin käsky, Humun tulee siirtyä kevythäkkiin ja mm. ruuan saa sinne (ihan tulevaisuutta ajatellen moinen käsky), luopumista ollaan harjoiteltu pari kertaa. Ohjelmistoon tulisi vielä sisällyttää tänne, ei, paikka ja katso. Siinä onkin tekemistä pienelle terrierille joksikin aikaa. Sekä tulisi aloittaa harjoitukset yksinolosta ja koiraportin (lienee turha käyttää nimitystä pentuportti, kun ei se cairnin pentua kyllä ensimmäiseen kuukauteen pidättele takanaan) takana pysymisestä. Tekemistä riittää ja maailma on avoin, onneksi!