Tänään käytiin ajamassa verijäljet koirilla. Hemi tapasi toisen paikallisen cairnin ja olit tietenkin heti pomottamassa tätä, kuten kaikkia muitakin nuoria koiria siellä, vanhempia sentään hieman kunnioitti. Hemin rähjääminen herätti lähinnä huvittuneisuutta muissa kurssilaisssa. Onkohan Hemille kertynyt jotain patoutumia juoksujen aikaisen hiljaisuuden aikana :D

Aluksi testattiin koirien paukkuarkuus, aloitettiin pistämällä kokeneemmat koirat lähemmäs ampujaa ja sitten kokemattomat vietiin kauemmas kokemaan ensimmäisen pamauksen. Hemi hätkähti ensimmäisellä kerralla ampumista, ihmeissään kuunteli vähän aikaa ja sitten aloitti haukkumisen. Lähempänä puussa ollessaan Hemi alkoi kiihtyä kuulessaan laukauksen (ihan kuin olisi muka ymmärtänyt suurena metsästyskoirana, että nyt voi olla jossain jotain mielenkiintoista). Häntä töpötti tiukasti porkkanana ja laukauksen suuntaan olisi pitänyt päästä. Mukava tietää, että ettei Hemi pelkää ampumistakaan.

Hemi meni jäljellä aivan upeasti, seurasi jäljen päällä tarkasti ja innokkaasti. Tutki tarkasti lähtömakuuta ja sitten olikin jo itsenäisesti lähdössä seuraamaan jälkeä. Kerran kävi myös tarkastamassa aluetta laajemmin, että jatkuuko jälki tosiaan vain yhteen suuntaan ja meni melkein juosten takaisin oikeaan suuntaan. Kaatona oli hirven koipi, joka oli Hemistä aivan ihana. Sitä seurattiin tarkasti takaisin laavulle. Pitää koittaa jostain saada vaikka kestokani Hemille kaadoksi. Ohjaaja sanoi, että tuolla tyylillä voisi olla mahdollista saada ykkönen kokeista. Ehdottomasti pitää jatkaa harrastamista Hemin kanssa ja joskus vaikka piipahtaa siellä kokeissa kokeilemassa.

Nyt koira makaa tyytyväisenä ja kaikkensa antaneena :D