Agilitytreenit tuotivat suurta mielihyvää, kun asiat tuntuvat loksahtelevan paikoilleen. Meillä oli radat, joissa oli rengas mukana ja jippii, Hemi alkoi hakeutumaan renkaalle paremmin ja paremmin.

Ensimmäisellä radalla suurin ongelma oli rengas, toisella radalla se jo toimi. Otettiin rengasta yksittäisenä esteenä ja kouluttaja oli palkkaamassa esteen takana ja lähetin Hemiä kauempaa ja kauempaa renkaalle suorittamaan sitä yksin. Toinen kömmähdys oli lähinnä 3 esteeltä vieminen 4 esteelle, jossa pitää vielä itse mennä oikeasti sinne toiselle puolelle.. yritin vain huudella ja huidella sieltä esteen toiselta puolelta ensin. Oishan tuo pitänyt tajuta itsekin. Ensimmäistä rataa ei taidettu mennä kuin kerran kokonaisuudessaan, keskityttiin 3-6 esteisiin.

Toisella radalla olisi vaadittu niitä valsseja, joita sitten ensin koitin vältellä fiksuna tyttönä ja johdin meidät epäonnistumaan, mutta kyllähän se lähti menemään hienosti kun kolmos esteen jälkeen tein valssin sekä 6. esteellä. Yksi hienosäätö oli myös, että koira 5. putkeen ja siitä ite odottamaan 6. esteen taakse koiran mennessä putkea. Itse olisin jäänyt pällistelemään sinne ulostulopäähän milloin se koira tulee. Viimeinen hassu vinkaus Hemillä oli kun ei helpolla suoralla muka osannutkaan mennä viimeiselle hypylle, vaan kiersi sen, useamman kerran vieläpä. Omituista.

Kepeillä treenatessa huomasin opettaneeni Hemin menemään keppejä vain minun ollessa oikealla puolella. Kotiläksyjä siis tiedossa, opettelen ohjaamaan sieltä toiseltakin puolelta, on se vaan niin kömpelöä räpeltämistä.. toinen kotiläksy olikin tässä-käskyn parantaminen oikeasti palkkaamalla, kun se koira tulee kiinni sanottaessa tässä. Tuleepa hieman typerä olo siellä treeneissä, kun huomaakin tehneensä niin typeriä mokia asioissa joiden pitäisi olla jo itsestään selvyys. Koirani on fiksumpi kuin minä.