Christa Enqvist oli jakamassa viisaita neuvoja Varpsin tokokoulutuksessa ja voi pojat, taas sitä ollaan sormisuussa hämmästelemässä miten meidän taas käy. Aluksi oli pieni teoria osuus, jossa valotettiin Christan ajatusmaailmaa meille, jotta meidän olisi helpompi ymmärtää neuvoja joita saadaan. Jo teorian aikana alkoi lamppuja syttyä päässäni ja teorian lopuksi melkein jo toivoin, etten olisi koko kurssille ilmoittautnut Hemin kanssa. Miten minä kehtaisin viedä Hemin koko kentälle, kun se on sellainen riekkuva ad/hd-kakara kentällä ja olin kuunnellut tunnin mittaisen luennon siitä, miten koiralle tulee olla johtaja ja ettei sillä koiralla ole mitään sanomista siihen mitä ja miten tehdään sekä että tottelevaisuuskoulutuksen perusteet lähtee sieltä arkielämästä.. Kyllähän se arkielämä pääasiassa sujuu hyvin ja Hemi on tottelevainen ja siellä ei mutinoita pahemmin ole, mutta jokin silti oli selvästi pielessä, kun ei ne käskyt tokokentällä toimi läheskään niin hyvin. Siinä pistää pieni terrieri omistajaa 6-0.

Oli myös puhetta siitä, miten agility on tokoon verrattuna laji, jossa ei tarvita ohjaajan ja koiran välille samanlaista suhdetta kuin tokossa. Sieltä voinkin poimia ensimmäisen tekemäni virheen tokoa ajatellen, annan koiran riekkua agilitytreeneissä ihan eri tavalla kuin tokotreeneissä ja kun agilitytreenejä on paljon enemmän, mitäs muuta se koira oppii kuin ettei tarvitse välittää mun purpatuksesta. Samaa jämäkkyyttä pitäisi olla molemmissa lajeissa, jotta asia olisi selvä koiralle.

Sain hyviä vinkkejä seuraamiseen ja neuvon, että seuraava kuukauden ajan teen lähes päivittäin pienen treenin seuraamista lentävillä lähdöillä ja perusasennosta. Tulisi myös opettaa sana valmis=nami, jotta Hemi herää kisoissa skarpiksi, kun sanon valmis liikkeen ohjaajalle.

Seisomaan jäämiseen ja maahanmenoon kiinnitettiin myös huomiota, jotta saisin Hemin kuuntelemaan mitä minä sanon, ettei se vaan oleta edellisten treenien perusteella, onko nyt maahan vai seisomaan jääminen menossa.. Hyvin nopeasti se alkoi kuuntelemaan mistä on kyse, kun käskytin niitä peräkkäin satunnaisessa järjestyksessä.

Paikallaan makuu on haistata omistajalle pitkät p***** ja nouse itse milloin huvittaa asenteella varustettua toimintaa Hemin mielestä. Eli minun pitää vaatia! Hemi kyllä osaa, mutta ei jaksa kiinnostua.  Rivi paikallaan makuut on pannassa niin kauan, että saadaan asia korjattua.

Hyppy olikin viikonlopun mukavin yllätys, kun vaihdoin hyppäämiseen käskyksi saman hyppy käskyn kuin agilityssa ja alkoihan Hemi irrota ilman käsimerkkejä! Vieläpä perusasennosta.

Luoksetuloa kokeiltiin myös, vauhdikkaasti Hemi tulee ja siinä saa tasapainoilla aika taitavasti sen välillä, että milloin tullaan luokse ja milloin istutaan paikoillaan. Vaarana on että istu käsky jää niin vahvaksi, ettei Hemi lähde etenemään kutsusta vaikka pitäisi tai lähtee hiippailemaan perään vaikka pitäisi istua.

Viikonloppuna koeteltiin myös koiran ja omistajan hermoja häiriöpaikalla olossa, jossa oli ihana vinkuva lelu ja maahan käskytyksiä, hillumista ja leikkiviä koiria. Ilokseni huomasin, että leikkiviä koiria ei tarvinnut huomioida melkeinpä ollenkaan, mutta vinkulelu oli kyllä paha ja Hemi ei millään olisi voinut pysyä paikallaan lelun syöksähdellessä, vinkuessa ja kutsuen leikkiin. Sellaista treeniä me tarvitaan lisää, siinä Hemi joutuu hillitsemään itsensä tosissaan ja omistaja kiukustuu sen verran, että sanoo asian koiralle niin että sitä myös kuunnellaan.

Jäin miettimään, että olen opetellut niin tehokkaasti hillitsemään itseäni etten raivoa koiralle kaikenmaailman typeristä pienistä tempuista etenkään kouluttaessa, että nyt sitten en enää osaa suuttua sille tarpeeksi, jotta Hemi tietäisi minun olevan tosissaan. Pitänee opetella sanomaan koulutuskentällä ei ja unohtaa kukkahattukoulutukset. Myöskin kotona pitää alkaa jallittamaan Hemiä pienellä tehtävillä, jotta sille tulee selkeäksi, että pitää oikeasti kuunnella.

Yksi hyvä asia minkä vielä painoin mieleeni koulutuksesta oli asennetreenit, siis että koiralle luodaan mielikuva liikkeestä, millä nopeudella ja innolla se pitäisi suorittaa. Tätä ajattelin heti kokeilla noutoon, tuntuu, että siinä tarvitaan asennetreeniä tosissaan. Myöskin paljon asioita jäi takaraivoon mm. pennun koulutuksesta ja niitä voikin sitten pohdiskella sitä toista koiraa odotellessa.