Perjantaina taloon kotiutui 3 gerbiiliä. Arvata saattaa, että Hemillä on kovempaakin kovempi työ vahtia gerbuja ja uskomattoman sitkeästi jaksaa vahdata vaikka hieman arastelevat gerbut viihtyykin aika paljon pesäkolossaan. Välillä pitää ihan itkeä, kun ei gerbuja näy, mutta olen ollut huomaavinani, että joka päivä into kytätä laantuu hieman. Parin viikonpäästä Hemi ei ehkä huomaakaan niiden olemassa oloa (toiveajattelua)..

Lauantaina piti keksiä Hemille muuta ajateltavaa ja lähdettiin pienelle retkelle Kiviselle paistamaan makkaraa. Hemi oli aivan onnessaan ja juoksenteli vapaana päästellen höyryjä. Tulen tekoonkin Hemi osallistui repimällä halosta sytykepuunpalasia ja riehumalla makkarakepin kanssa hengen kohottamiseksi. Hengenkohotusta tarvittiinkin kostealla ilmalla, kun melkein tunnin ähräsimme märistä puista nuotiota. Ensi kerralla otamme omat kuivat puut mukaan ja kuivaa sanomalehteä kaiken varalta lisäksi (plus Hemille oma nakki)!

Sunnuntaina käytiinkin sitten Laitiloilla näyttämässä Hemin turkkia ja pääsipä neiti pieneen käsittelyynkin, vaikka se pieni käsittely taisi taas tuntua pienen-viattoman-terrierin-kiduttamiselta-ilman-mitään-järkevää-syytä, jos Hemiltä kysytään, mutta siltä nyt ei voi olettaa tulevan totuuden mukaista mielipidettä. Päädyinpä sitten myös ilmoittamaan Hemin Jyväskylän näyttelyyn, vaikka ensin ajattelinkin etten vie.. :) nyt sitten voi odottaa sormet ristissä jonkin sortin ihme kasvuakin turkkiin, mutta eipähän tuo ole ensimmäinen kerta, kun hieman lyhyessä turkissa mennään.