Käytiin taas ilahduttamassa Hemin kanssa äitiä ja en hämmästyisi yhtään vaikka Hemi olisi lihonut jonkun verran reissussa. Hemiä paapottiin joka vierailulla muutamalla viattomalla makupalalla, joista varmaan kertyi ties kuinka paljon ylimääräistä energiaa varastoon.

Hemi sai toimia viikonloppuna koekaniinina, kun enoni toi mummolaan kaksoispoikansa tutustumaan koiraan ensimmäistä kertaa kunnolla. Oi, että Hemistä nämä pienet pojat olivat aivan valloittavia ja niitä olisi ollut niin kiva pusutella! Pojat ovat vasta täyttäneet vuoden, joten kokoakin oli Hemin kanssa samanverran :D Pojat eivät oikein vielä innostuneet Hemin pusuttelun kohteeksi joutumisesta ja itkuhan siinä melkein tuli. Nopeasti Hemi hoksasikin, ettei ehkä kannata kokoajan mennä lähentelämään ja ihmetteli miksi ne nytten sitten parkuu. Melkein Hemi lähti jahtaamaan poikia, jos oikein innostuivat konttaamaan kovaa vauhtia, mutta onneksi jätti leikin sikseen, kun kielsi. Ei kuitenkaan hyppinyt lapsukaisten päälle, vaikka lattialla olivatkin suurimman osan ajasta ja selvästi osasi muutenkin varoa poikia. Kiitosta Hemi sai rauhallisesta käyttäytymisestä ja herätti kummastusta, kun tuntui "selvästi ajattelevan ja tajuavan asioita", jaa-a, minkäslaisia koiria sitten lienevät ennen nähneet.

Viikonloppuna Hemi oli ihan onnessaan siitäkin, kun sai olla narunpäässä kiinni takapihalla joitakin hetkiä. Siellä se puuhaili (järsi joulun aikaista kuusta, joka oli nakattu hankeen töröttämään) ja kyttäsi naapureita, kunnes kyllästyi ja ilmoitti siit haukkumalla oven takana. Fiksu koira ymmärsi pyytää sisälle.