Hemi on nyt sitten jo ISO tyttö (2 vuotias kakara) ja nautiskeli synttäreitä aika tapahtuma rikkaalla tavalla. :)

Toko

Viikonloppu alkoi tokoilemalla ja kouluttaja jatkoi samaa viime viikonlopun tiukkaa linjaa. Sai emäntä kuunnella korva punaisena asiaa ja siitä miten minä hyssyttelen, houkuttelen ja en ole muutenkaan tarpeksi noheva koulutuksessa kentällä (kuka sitä jaksaa lauantai aamuna yhdeksän aikaan yhtään mitään..?).  Asiastahan minä sain huutia, en minä kotonakaan jaksa katsella Hemin sätkyilyä ja temppuilua samalla tavalla mitä kentällä annan.. lienekö vieraskoreuskin asialla..

No kuitenkin, homma alkoi sujua sulavammin, kun toinen komensi minua kovasti ja minä komensin Hemiä tiukemmin. Hemikin teki kunnolla mitä käskettiin, kun vain tosissaan sanoi. Aijai mitä lipsuilua minulla päässyt tulemaan!

Liikkeistä maahan meno ja seisominen ok tähän asti mitä on harjoiteltu. Luoksetulosta harjoiteltiin paikoilleen istumaan jäämistä, se oli melko ok. Hyppy junnaa vielä siinä samassa. Ehkä Hemi sen vielä hoksaa, lähtee se jopa pari askelta kohti estettä parin toiston jälkeen, mutta jää odottamaan vielä lentävää palkkaa. Paikallaan makuu ei onnistu nykyään mitenkään, muille koirille pitäis räyhätä ja kiljua, ei voi keskittyä. Mikähän liene tullut nyt sitten siihen, ennen oli melko varma liike. Seuraaminen nyt ei ole muuttunut miksikään oikeastaan, ehkä alkaa se kontakti löytyä paremmin myös ihan alusta alkaen ja Hemi ei jää hidastelemaan samalla tavalla, en ilmeisesti kurottele sen päällä enää..

 

Tokon jälkeen pitikin käydä ostamassa Hemille synttäriluu, oikein iso oikea luu! Hemi oli tyytyväinen :)

Agility

Iltapäivällä oli pro-ryhmän järjestämä koulutus, jonne menin vähän sillä periaatteella, että sais jotain apua tähän meidän agility keskittymis/häiriö/mikä lie ongelmaan. Alku vaikutti taas melko epätoivoiselta ja kerkesipäs Hemi kerran karata räyhäämään toiselle koiralle ja kerran lähteä pois päin kävelevän ihmisenkin perään. Sinnikkäästi jatkettiin ja päähuomio oli se, minun pitää liikkua nopeammin, palkata ja käskyttää (joku viikko sain ohjeen toiselta kouluttajalta odottaa koiraa ja liikkua sen kanssa enemmän rinnakkain..mitä siinä sitten tekee). Ennen rataa minun näköjään kannattaa ottaa Hemiin kontaktia pyytämällä sitä tekemään temppuja ja vinkupallo oli oiva motivoija ennen rataa. Toiselle radalle mentäessä, kun olin tehnyt pientä tokotreeniä kentän toisessa päässä Hemi oli paljon paremmassa kontaktissa minuun ja jopa vastusti selkeää kiusausta lähteä räyhäämään toiselle koiralle minun hokiessa kokoajan tässä, tässä! JEI!

Yksi neuvo oli, jos Hemin huomio karkaa, vinkautan vinkua ja saan huomion takaisin. Itse en ole niin kovin innoissani moisesta houkuttelusta, mutta ei kai se muu auta. Radat sinänsä meni hyvin, kun pistin itseeni vauhtia enkä jäänyt odottelemaan Hemiä. Kepit on ihan p:stä meillä. Lopuksi onnistuin vielä juoksemaan kirittäessä vauhtia Hemin tassun päältä. Onneksi mitään ei tassuun tullut, muutaman hetken aristeli sitä ja sitten käveltiin jo hyvin räyhäkkään oloisena pois kentältä. Voi voi, meidän Hemiä! Ihmetystä herätti Hemin tapa olla lukitsematta esteitä, se saattaa tiirailla taivaalle kesken radan vauhdissa :D Pitäisi kuulemma tehdä lyhyitä, räväköitä treenejä, täysillä tai ei ollenkaan.. ja käydä useasti viikossa treenaamassa.

 

Agilityn jälkeen suuntasimme Suonenjoella Pätkätassuille mielessä verijälkitreenit sunnuntai aamulle. Illasta Hemi kerkesi räyhätä mäyräkoiran kanssa ja sai pienen iskun korvan kärkeen. Verta tuli, mutta ei jäänyt reikiä :)