Tänään olimme Ristiinassa cairnterrierikerhon järjestämillä luolapäivillä. Paikanpäällä oli kymmenisen cairnia ja useimmat noin ensikertalaisia vuosikkaita, sekä joukossa oli muutama vanhempi konkari.

Pienen esittelyn jälkeen koirat pääsi yksitellen "tutustumaan" kettuun sen ollessa häkissä ja siinä nyt syntyi sekalainen joukko reaktioita, epämääräisestä mä en huomaa kettua teeskentelystä hirmuiseen räkytykseen. Hemi haukkui ja murisi kovasti, ei kuitenkaan ihan kiinni uskaltanut mennä, mutta hyvä reaktio kuulemma kuitenkin. Häntä oli porkkanana ja karvat pystyssä.

Seuraavaksi kävimme tutustumassa luolaan yksitellen, ilman että kettu oli siellä ja Hemi sai supikoiran nahan ihmeteltäväksi. Sillekin piti haukkua, etenkin kun se julmettu liikkui! Sen jälkeen vietiinkin koiria ketun ollessa putkistolle. Seurasimme kaikkien koirien suoritukset ja aloitimme kokeneimmista koirista. Erittäin mielenkiintoista ja antoisaa oli kyllä. Putkisto on noin 20 senttiä korkea ja 18 senttiä leveä. Se tuntui uskomattoman ahtaalta, mutta siellä ne kuulemma viipottaa, mahtuuhan sinne cairnia paljon isompi kettukin.. tai ainakin hemiä isompi. :D

Ensi kertalaiset pääsivät kokeilemaan luolalla oloa ihan putkiston ollessa auki ja ketään ei varsinaisesti ensikertalaisista pistetty putkeen. Hemi kävi ainoana ensi kertalaisena seisomassa putkessa kannen ollessa auki. Putkistolle mennessä Hemi hieman ihmetteli väen paljoutta, mutta nopeasti kiinnostui ketun hajusta. Hemi paikansi ketun ja aloitti haukkumisen pitäen alle/noin metrin väliä kettuun.

Kettu oli siis putkessa pesäkoloa imitoivassa putkea(luolakäytävää) isommassa "laatikossa" ja koloon vievän "luolan" kansi aukaistiin, jotta koira näkisi ketun suuaukosta. Hemi tutki edelleen pitäen hieman etäisyyttä ja suurta meteliä. Välillä Hemi vilkuili muuallekin hieman hämmentyneenä. Omistajien piti kehua ja innostaa koiraa sen reagoidessa kettuun ja selvästi Hemikin kaipasi hieman vahvistusta minulta siitä, että toimii oikein.

Seuraavaksi kettu päästettiin liikkumaan vapaana putkistossa ja Hemi oli siinä ulkopuolella. Hemi lähti heti jahtaamaan kettua räyhäten edelleen. Hemi reagoi myös muihin putkiin osuviin kopauksiin ja räyhäsi välillä väärille äänillekin.. Lopuksi kettu lukittiin vielä yhteen laatikkoon ja Hemi pääsi haukkumaan vielä sille. Ohjaaja käski myös nostaa Hemin "luolaan" kannen ollessa auki ja kannustamaan koiraa. Hemiä alkoi hieman epäilyttää siinä vaiheessa, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa menettänyt kiinnostusta kettuun ja haukkui taukoamatta, selvästi osoitti riistaverisyyttä. Nostin Hemin hieman kauemmas kolon suulta uudelleen putkeen ja Hemi hämmentyi taas, mutta jatkoi kuitenkin haukkumista hieman sitä kannustettuani. Hemille tarjottiin hieman mahdollisuutta mennä lähemmäs ja laskettiin kantta kiinni, mutta siihen ei neidin rahkeet vielä riittäneet. Sain kuitenkin siirrettyä Hemin lähemmäs kettua avoimessa putkessa, jolloin välissä oli vain kolmisen kymmentä senttiä. Siinä sitten Hemi jatkoi haukkumista/murisemista ja kehumalla kiihdytin sitä vietikkäämpään tilaan kehuen ja silittäen voimakkaasti. Lopuksi sain käskyn kaapata koira kainaloon sen ollessa hyvässä vireessä ja varman oloinen sekä poistua välittömästi paikalta.

Olen erittäin tyytyväinen Hemiin, uskomatonta, että siitä löytyi noinkin suuri palo riistaan vaikka ties milloin senkään suvussa on viimeksi tarkasteltu koiran metsästysominaisuuksia ja jalostettu aivan muita ominaisuuksia. Käymme varmaankin tämän syksyn aikana pari kertaa uudestaan keinoluolalla kokeilemassa, jos vain saadaan mahdollisuus. Eipä siis ihmekään, kun MEJÄkin sujuu Hemiltä aika luonnostaan, kun vaistoja löytyy noinkin paljon. Miellyttävä kokemus tosissaan ja mielenkiintoista nähdä meidän neidistä tällainenkin puoli.