Humu on oppinut jo hieman sisäsiistimmäksi. Isoja tarpeita ei enää tule sisälle, JEI! Tätä päivää ollaankin odotettu. Muuten karvakuonot ovat viettäneet rentoa elämää, kumpaakaan en ole hirveästi jaksanut treenata..

Sunnuntaina käytiin Hemin kanssa tokoilemassa ja agilityssa, arvon rouvalla oli taas vähän erilainen päivä eikä olisi jaksanut keskittyä mihinkään. Tokossa aloitti piippaamalla ja hyörimällä levottomasti. Jostain syystä siihen auttaa pieni niuhotus treeni, kuten sivujen tekemistä ympyrällä, missä pitää vähän yrittää liikuttaa takamusta ja osua oikeaan kohtaan. Agilityssa maltti ei olisi riittänyt yhtää, kuitenkin radat saatiin suoritettua ihan ok. Olisin kyllä itsekin voinut olla vähän topakampi, aamun herätys tokoon oli vähän liian aikaisin eikä puhti meinannut riittää iltaan saakka.

Humu kasvattaa mielenkiintoista irskin punaista karkeaa karvaa, mielenkiinnolla odotan jääkö se miten punaiseksi. Tummia karvoja siellä joukossa ei näyttäisi olevan. Tänään Humu kokeili ensimmäistä kertaa onneaan ulkona, jospa ei tartteisi tullakaan luokse kun kutsuu. Silmät kiiluen vaan tuijotti uhmakkaasti pensaan alta. Uhma unohtui kuitenkin nopeasti, kun jätin Humun kököttämään puskan alle ja lähdin Hemin kanssa kävelemään pois, kyllä pupu tuli pöksyyn ja kiire perään kun välimatkaa tuli riittävästi!

Aamulla oli pakkasta pidemmästä aikaa ja aurinko paistoi, mitäs muuta silloin tehdään kuin kuvataan koiria!

 

Nyt on sitten molemmat, Humu sekä Hemi käyneet tutkittavana.. Humu kävi esittelemässä hampaitaan eläinlääkärille, kun alakulmahampaat ottaa ikeneen kiinni. Tilanne vaatii seurantaa, vielä ei kulmureita poistettu, kun ne eivät aiheuta kipuja. Tällä hetkellä suurempi riski on nukuttaminen kuin hampaiden aiheuttama vaiva. Kuitenkin on oltava tarkkana uusien kulmahampaiden puhjetessa että maitohampaat ei ole tiellä.. silloin voi olla aika poistaa alakulmurit. Eläinlääkäri sanoi, että jos tässä vaiheessa on jotain häikkää hampaissa usein sitä on myös pysyvien tullessa, mutta lohdutteli, että hyvä purenta Humulle todennäköisesti kuitenkin saadaan aikaiseksi. Seurataan siis tilannetta ja toivotaan parasta. Leuat venyy ja paukkuu varmaan vielä joka suuntaan..

Painoa Humulla oli 2.2 kg ja pieni elukka hurmasi eläinlääkärin henkilökunnan täysin. Niskaan jäi rokotteetkin matkalla.

Hemi kävi fysioterapeutilla tukittavana jotta kroppa on ok tiineyden jäljiltä ja muutenkin. Kaikki oli melko ok ja agilitylle ei ole estettä. Pientä aristusta löytyi lapojen takaa, mitä kuulemma tulee usein tiineyden myötä. Fyssari käsitteli selkää ja lantiota. Hemi ole selvästi aluksi hämmentynyt käsittelystä. Kuitenkin näytti tuntuvan melko nautinnolliseltakin. Lantion alueelle kuulemma voisi hankkia hieman voimaa, mikä auttaa agilityssa ja saattaa parantaa takaosan ahtaita liikkeitä ja etenkin oikean puoleisen takajalan omituista "kurvittelua". Hemin kanssa siis alamme hyppimään jumppasarjaa, kahlailemaan lumessa (kun sitä aikanaan tulee) ja ravaamaan/kävelemään mäkiä ylös hitaammassa tahdissa, jotta takaosan lihakset tekee oikeasti töitä. Venyttelyohjeille ei fyssarin mielestä ollut tarvetta, kun on se verran notkean oloinen.

 Nyt on omistajalla hyvä mieli Hemin suhteen. Jo pidemmän aikaa olen miettinyt onhan kaikki varmasti ok ja kun en itse osaa niitä lihaksia arvioida.. Seuraavaksi vielä pitänee viedä Hemi kuvattavaksi, ihan vaan kaiken varalta.

Humun kanssa maailmaan tutustuminen ja tapojen opettelu jatkuu. Hemi on aivan ihana, kun innoissaan leikkii pentunsa kanssa eikä oikeastaan tarvitse huolehtia ollenkaan, että kurmuttaisi pentuaan liian kovaa luiden tai minkään muunkaan asian vuoksi. Hemistä tosin huomaa ulkona, että se on vähän räyhäkkäämpi kuin normaalisti ja saakin toppuutella ja välillä keskustella käytöstavoista enemmänkin.. kai Hemikin siitä tasoittuu ajan myötä, kun päästään enemmänkin lenkkeilemään yhdessä. Hemi saa nykyisin myös hirmuisia hepuleita, joita ei olla nähty pentuiän jälkeen.. ;) Hemissä huomaa leikkisyyden lisääntymisen ja ehkä olen itsekin oppinut sen tultua takaisin palkkaamaan paremmin Hemiä myös leikillä, joten vetoleikit alkaa olla myös aika pop palkka, mikä on tosi hyvä juttu! Vetoleikin kun saisi vielä toimimaan koirakentilläkin. Vinkupallolla palkkaaminen onnistuu tietty myös, mutta vetoleikeissä koira pysyy enemmän kontaktissa.

Humulla on ollut paljon ihmettelemistä, kun näkyy autoja, ihmisiä kadulla, kuuluu omituisia ääniä ulkona, käytiin jopa haistelemassa maailmaa maneesissa ja ohi mennen tuli maisteltua lantakikkareita ja ihmeteltyä agilityesteitä. Putki oli aluksi ehdottomasti epäilyttävän näköinen kapistus, mutta saattoi sitä käydä vähän nuuskaisemassa ;) Luoksetuloharjoitukset ja häkkiin meno alkaa olla hyvällä mallilla, seisomistakin kokeiltiin vähän pöydällä ja on myös hoksattu ettei se ovi aukea ulos kuin istumalla nätisti. Yksinoleminen edistyy hitaasti mutta varmasti(?).

Seisomisharjoittelua pöydällä.

Humu on myös tutustunut mm. metallinoutokapulaan ja sillä leikkiminen on Humusta yllättävän kivaa, kun Hemi taas nostelee sitä pitkin hampain inhoten..

Yhteisiä leikkejä

On se suloinen kun se nukkuu ;)

 

Humu on aika touhukas pentu ja omistajat ei osaa toimia. Pennun talossa oloon ei meinaa tottua, lähinnä sen osaamattomuuteen ei meinaa tottua. Se vilistääkin ovesta rappukäytävään kun tulet kotiin, pissii ja kakkii sisälle, jos et tajua viedä ulos, koittaa repiä lahkeista ja syö kenkien mukana tulleita kiviä rouskutellen ja hampaat ja kivet hankautuessaan päästää maailman karseinta ääntä. Kaikenlisäksi Humu tuntuu olevan aika huono olemaan yksin, pentuportin takanakin oleminen on jonkinmoinen koettelemus, edes sen muutaman hetken kun teen jotain Hemin kanssa kahden. Humu ja Hemi mellakoi keskenään, tosin onneksi meno on rauhallisempaa kuin kasvattajan luona eikä Humu kimmastu enää niin herkästi mistä Hemi taas kimpaantuu ja kohta kuuluu pörinää!

Mutta ei voi olla hymyilemättä kun pentu simahtaa jalkojen juureen, ensin hamuilee muutaman kerran villasukkaa varovasti ja kohta on rauhallista ja pentu näyttää maailman suloisimmalta. Humu oppii myös käsittämättömän nopeasti asioita, tarjoaa tapaa jo muutaman toiston jälkeen! Tällä hetkellä ohjelmistoon kuuluu häkkiin käsky, Humun tulee siirtyä kevythäkkiin ja mm. ruuan saa sinne (ihan tulevaisuutta ajatellen moinen käsky), luopumista ollaan harjoiteltu pari kertaa. Ohjelmistoon tulisi vielä sisällyttää tänne, ei, paikka ja katso. Siinä onkin tekemistä pienelle terrierille joksikin aikaa. Sekä tulisi aloittaa harjoitukset yksinolosta ja koiraportin (lienee turha käyttää nimitystä pentuportti, kun ei se cairnin pentua kyllä ensimmäiseen kuukauteen pidättele takanaan) takana pysymisestä. Tekemistä riittää ja maailma on avoin, onneksi!

Pentu saapui vihdoinkin meille sekä keksittiin sille vihdoin ja viimein nimikin!

Humu on sopeutui kotiin hienosti eikä automatkallakaan osoittanut mieltään. Ensin haisteltiin paikat ja ihmeteltiin jonka  jälkeen Hemi ja Humu könysivät hetken ja toisenkin keskenään. Kun leikki lopulta loppui, molemmat nukkuivat hyvin tyytyväisinä. Leikin kulku oli hyvän aikaa hupaisa, Humu juoksee rallia sohvan alta nojatuolin alle ja Hemi sinkoilee perässä yrittäen urkkia hieman ahtaaseen koloon. Sieltä kuului sitten leikki ininää ja kähinää paikan vaihdellessa tuolin alta sohvan alle. Hemi on toistaiseksi ollut aika iloinen kaveristaan, on joku kenen kanssa painia koiramaisesti. Hemi on ehkä ollut jopa yllättävän suvaitsevakin.

Possunkorva esiteltiin Humulle ja kyllä teki kauppansa, tosin pieni pentu ei päässyt kuin maistelemaan, naskaleilla ei saanut mitään irti.

Humu, Hilpakan Iloliemi, 7 viikkoisena

Luca, Hilpakan Irtiotto, 7 viikkoisena

viimeiset pentupainit hilpakasta tällä erää

suloinen uros

Humu